sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Salitreenit ja se kadoksissa oleva motivaatio

Nyt ei tule kuvia... Ei yhtään.

Tänään olin salilla viikon tauon jälkeen ja hyvältähän se taas tuntui. Mukana oli Rouva R, josta on tullut mulle hyvä ystävä viimeisen vuoden aikana. Meillä kun on samanikäiset pikkuiset niin ollaan jotenkin samalla viivalla monessa asiassa.
Kun tehtiin siinä rinta rinnan kyykkyjä peilin edssä niin silloin se iski. Hillitön vit... harmitus!! Mun jenkkakahvat on hirveet, ja kengurupussi kauhee löllö. Yök! Tarttis tehdä jotain!!!

Kumminkin treenit oli hyvät, fiilis oli hyvä sen jälkeen, infrapunasauna oli hyvä ja iltapalasubi oli hyvä. Miksi se oma massu sitten vaan niin häiritsee? Miksi en osaa olla armollinen itselleni, neljän pienen lapsen äidille? Enhän mä ole edes ylipainoinen, "pikkuisen" löysä vain. 

Mistä sitten löytyisi se motivaatio nipistää muutama kilo vielä pois? Ja kiinnittää huomiota tohon ruokavalioon? Just wondering....


Ja puhuttiinhan me tietty niistä ihannekropista. No ekana tuli tietty mieleen Jillian Michaels. (ja tulihan se kuva kumminkin)




Ja kukas muu miehistä sitten oliskaan sopinut Jillianin "hyvännäköisyyspariksi" kuin Bob Harper. =D




Että tossa nyt toi Jillianin kuva tönöttää; mulle motivaatioksi. =D



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti