lauantai 6. lokakuuta 2012

Hokii Hokii....


Joskus kai lupasin, että täällä puhutaan jääkiekostakin. No, nyt tulee ensimmäinen kiekkoaiheinen postaus.


Mun ilta vierähti Vaasan jäähallilla Mestis-pelissä. Sportin vastustajaksi oli saapunut rakas vihollinen Kouvolasta, KooKoo. Tämä vastustaja sykähdyttää aina vaasalaisia katsojia. Halliin saadaan kunnon tunnelma päälle ja pelaajatkin ovat jotenkin enemmän latautuneita. Lienee joukkueiden tasaisuus vuosien varrella on saanut tämän ilmiön aikaan??


Niin; mitä mä teen sitten siellä hallilla? Mä teen Sa-Tua. Eipä tainut monelle lukijalle kertoa tuo termi mitään. No, selvennetään. Sa-Tu on käytännössä tietokoneella tehtävä pöytäkirja, joka päivittää reaaliaikaisesti tietoja tulospalveluun ja sitä kautta nettiin mm. www.mestis.fi ja tekstitv:hen. Eli siellä mä istun kaukalon äärellä koneen kanssa ja naputelen sinne rangaistukset, maalit, katkojen syyt jne. Toimitsijahommia mä olen tehnyt jo 15-vuotiaasta asti, välissä viheltelinkin pelejä useamman vuoden. Tää on mulle harrastus ja mahdollisuus olla kivassa lajissa mukana. Joskus kiekko oli mun elämässä todella suuressa osassa, nyt enää pienessä sivuosassa. Perheelliselle naiselle tämä 2-3peliä/kk on sopiva määrä. Lisäksi kun C työskentelee tälle meidän paikalliselle seuralle niin mun pelipäivät tarkoittaa käytännössä tytöille hoitopäivää. 



  
                                                            
Minä




Tältä näyttää ohjelma, jolla hommia pelissä teen.



Siellä loossissa istuu toki muitakin. Kaikille hallissa olijoille toimitsija-aitiossa tehtävistä hommista näkyvin osuus on kellonkäyttäjällä. Siinä se tyyppi istuu mun vieressä, ja on paljon vartijana. Jos unohtuu laittaa kello käyntiin, tai sammuttaa, niin kyllä palautetta tulee aika nopeesti. Lisäksi on tietysti rangaistusaitionvartijat ja kuuluttaja. Vaasassa kuuluttajakin saa tehdä töitä palkkansa eteen. Täällä kun kuulutukset tulee (tietenkin) också på svenska.


Kuuluttajan kuulokkeet ja fanipääty.



 Niin ne Vaasan Sportin fanit on pakko mainita. Yksinkertaisesti Vaasassa on Suomen parhaat fanit. Toki kommenttia saa laittaa jos asiasta on erimieltä.



Mun työvälineet,; läppäri, kynä ja paperia.



Tuomarit on kiistellyin asia jääkiekossa. Kuinka se onkin mahdollista, että aika usein katsomossa on tuhansia parempia tuomareita kuin jäällä. Silti Suomessa on aika kattava tuomaritarkkailu näillä korkeammilla tasoilla. Toki huipputuomaritkin tekee virheitä. Mutta kyllä siellä jäällä on parhaat tuomarit juuri tuolle tasolle. Ihan jokainen saa tuomarointia kokeilla jos halua. Käy vaan tuomarin peruskurssin ja heti ekalla kaudella pääsee viheltämään junnupelejä. Ja jos vauhti, taidot + sääntötuntemus riittää niin nousta voi vaikka SM-liigatuomariksi ja sitä kautta kansainvälisiin peleihin MM-kisoihin ja olympialaisiin. Rohkeesti vaan kokeilemaan kaikki arvostelijat. =)
Tiesittekö muuten, että ne toimitsija-aitiossa istuvat tyypit käyvät myös joka kauden alussa tuomareiden kertauskurssin. Eli siis me olaan tuomareita kaikki. Ja yhteistyö jäällä olevien tuomareiden kanssa on koko homman perusta. Meidän tulee ymmärtää toisiamme. 



Raitapaita



Erätauko loppumassa ja kahvi pahvimukista vähissä.




Mutta ne pelitkin loppuu aikanaan ja on ihanaa tulla takaisin kotiin. Tänään tytöt oli kotona papan kanssa, kun mamma oli hallilla. Ikävä oli jo tullut, niin pimuille kun mammallekin. Menee tuohon yhteen peliin kumminkin aina matkoineen noin 4,5 tuntia.
Tänään pelin jälkeen, kun tytöt jo nukkui, palkitsin itseni karkkipussilla ja siiderillä. Ja saattaapa olla, että vielä glögikin lämpiää. Eihän jouluun ole enää kuin 79 yötä.




After the game at home




Herättäkö jääkiekko sinussa mitään tunteita? Tai joku muu laji? Vai onko urheilu yhdentekevää? Onko tuomarit oikeasti aina puusilmiä idiootteja? =)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti