Onko sen jälkeen elämää?

Kyllä vain. Joulun jälkeen on elämää sittenkin.

Eilen alkoi arki taas rullata painollaan. Ihan tavallista kaupassa käyntiä oli luvassa. No, onneks oli kumminkin sellainen pehmeä lasku arkeen, sillä Maiu täytti 7v. ja aamulla saatiin antaa lahja ja lurauttaa laulut. Käytiin me vähän alessakin tyttöjen kanssa ja illalla tehtiin pizzaa. Ei se arki oo hullumpaa.... sittenkään.

Prinsessalinnassa fiilistelyä

Huhuu! Mäkin oon täällä

Maiu, synttärisankari 7v., iltapalapizzan kanssa.

Lilli, säihkysilmä.

Iltapalaa porukalla. Arkisinkin voi joskus herkutella... Ainakin jos on synttärit.

Onneks tätä arkea kesti näin alkuun vain pari päivää. Ja maanantaina herra C:llä on kai vähän lyhyempi työpäivä. Sunnuntaina yks meidän kaveri täyttää 40v. ja me päästään juhlimaan; ILMAN LAPSIA. Uu jee! M pääsee kummeille yökylään ja Iian kummitäti tulee tänne meille lapsenlikaksi lopuille kolmelle. Mä oon niin tyytyväinen kun saatiin järjestettyä meille vapaailta. Saas nähdä kuinka kauan jaksetaan juhlia. Voipi olla että ollaan jo ennen puoltayötä kotona, mutta silti oon ihan pähkinöissä. Tulipas oiva aasinsilta tuohon. Bileissä on nimittäin esiintymässä Kuningas Pähkinä & Setä Tamu.

Odotuksia ja niiden täyttymisiä

Joulu joulu joulu...

Nyt se sitten on taas. Kauan odotettu joulu. Joulu johon on valmistauduttu jo kuukauden ajan.

Ja mikä parasta joulu on mennyt mukavasti. Odotuksia oli tietenkin, täytyyhän jouluna ollakin. Osa toteutui ja osa ei, niinhän jouluna kuuluukin olla.

Suurin toiveeni täyttyi. Toivoin kovasti, että joulu olisi kaikin puolin rauhallinen, ilman mitään ylimääräistä juoksemista paikasta toiseen. Aattona oltiin herra C:n siskolla syömässä ja pukkikin tuli sinne. Aamulla oli jo tietenkin syöty riisipuurot ja jännitetty mahdollisia tulevia lahjoja.

Tänään sitten on vaan oltu kotona. Itse en ole nenääni edes ulos laittanut, mutta Maiu ja C kävivät sentään luistelemassa tossa vieressä olevalla kaukalolla. Ja kivaa oli kuulema.

Tyttöjen toiveet olikin sitten vähän maallisempia, ja kyllä niistäkin suurin osa toteutui. Onneksi meidän lapset olivat tänä(kin) vuonna varsin maltillisia toiveidensa kanssa. Maiu sai jo yli vuoden haluamansa Nintendo DC-pelikonsolin, Iia sai prinsessateltan. Nanalle ja Lillille pukki toi Bagheran potkuauton. Lisäksi tuli paketeista vaatteita, astioita ja jotain lelujakin vielä. Meille vanhemmille pukki toi toivotun kapselikahvinkeittimen. Sitä on tänään oikein joukolla harjoiteltu käyttämään. Hyvää on kahvit ja kaakaot.

Loppuun vielä kuvat mukavasti kaikki peräkkäin. Kaikki kuvat on otettu aattona C:n siskon ihanasta kodista (lukuunottamatta kahvinkeitin-, potkuauto ja prinsessatelttakuvaa), jossa kaikki oli laitettu juhlakuntoon.

Kiitos A ja T kun jaksoitte kestitä meitä aattona!

Ruokapöytä katettuna

Raivareita ja hivuttautujia ja enkeleitä

Viikonloppua mennään ja viikko onkin ollut melkoinen.

Tuntuu, että mun hermoja on koeteltu oikein kunnolla. Omat lapset, ja vieraat vanhukset, on saanut pinnan aika piukeelle.

Omien lasten kanssa nyt vaan on sellaista vääntämistä. Neljä vuotiaalle ei kelpaa mikään. Jos koitan sanoa mitkä vaatteet vois laittaa niin ne on tyhmät. Jos saa valita vaatteet itse niin mamma on tyhmä kun ei voi auttaa valitsemaan. Jos pyydän syömään pari palaa kurkkua, niin kurkku on pahaa. Seuraavalla kerralla kun jätän kurkun pois, olen tyhmä kun en anna kurkkua.... Listaa näistä voisi jatkaa loputtomiin. Onneksi "tonttukortti" vedettiin hihasta nyt ihan kunnolla esiin ja kaksi viimeistä päivää on mennyt ihan mukavasti; ilman suurempia raivareita.

Sitten tämä toinen ryhmä, joka saa mun veren kiehumaan... vanhukset. Nyt moni pyörittelee ihmeissään silmiään mutta joo-o. Vanhemmat ihmiset ovat ilmeisesti nykyään ottanut oikeudekseen, ilmeisesti ikänsä varjolla, etuilla kaikissa pitkissä jonoissa. Postissa sitten perjantaina meinasi vati kipata nurin. Mummeli ihan pokkana hivutti kattoa vilkuillen noin kymmenen ihmisen ohi jonossa, jossa minäkin olin seisonut jo 50 minuuttia. Jos se muori ois katsonut mua silmiin niin olisin varmaan joko pamauttanut näköön,  tai huutanut pää punaisena asian laidan. Onneks ei vilkassutkaan muhun päin. =D

No, onneks sain paketit postiin ja ehdin vielä Prismaankin.

On meillä toki ollut kivojakin hetkiä. Keskiviikkona Iialla oli kerhon joulujuhla ja olipa siellä taas ihania, reippaita ja kertakaikkiaan hellyyttäviä esityksiä. Meidän neiti sai joulukuvaelmassa olla enkeli. Lisäksi saatiin nautiskella lauluista ja loruista joita oli syksyn aikana opittu. Esitysten päälle kahvit/mehut ja joulutortut.

Nyt istuskelen hiljaisuudessa kun kaksi nuorinta nukkuu omissa sängyissään, kaksi vanhinta lasta on mummilassa yllätysyökylässä ja Herra C. on jossain joulujuhlissa. Huomenna sitten naapurin pimun synttärit. Pitäisköhän käärästä muutama lahja pakettiin?

p.s. En mä sitä mummoa oikeesti ois lyönyt.

Pikkuhiljaa...

Niinpä niin, kahden viikon päästä on jouluaatto ja pikkuhiljaa mieli, koti ja joulupukin kontti alkaa valmistautua juhlaan.

Tällä viikolla on Iian kerhon joulujuhla. Ensi viikolla Maiun koulun joulujuhla, ja perjantaina vielä kirkossa jouluhartaus ja  todistustenjako. Ja kun on juhlia niin sehän tarkoittaa vaatteiden hankintaa. Olen siis ostanut juhlavaatteita joilla tytöt saa luvan pärjätä koko joulun ajan juhlat. Tässä makupaloja vaatteista.

Ja sitten ne lahjat. Tyttöjen lahjat alkaa olla ostettu. Meiltä tytöt saa jokainen yhden isomman lahjan ja ehkä lisäksi vähän vaatteita tms. Niihinkin kurkistuksia...

Aikuiset ei taida saada lahjoja... ehkä... ;)

Ja kotiakin on tosiaan koristeltu, ja löysinpä ihanan mustavalkoisen tonttupöytäliinankin Hemtexiltä tarjouksesta. Miehen siskolla oli jo viime jouluna toi liina ja ihastuin siihen ikihyviksi. Nyt sitten viime vuonna loppuunmyyty liina olikin tarjouksessa, vain 9,95€ (29,90€).

Kuinka pitkällä teidän muiden valmistelut on? Vai meneekö joulu valmistelematta? Mitä teidän ehdottomiin joulujuttuihin kuuluu?

HYVÄÄ JOULUN ODOTUSTA!