Vaasassa on pelattu tänä viikonloppuna IIHF:n (Kansainvälisen jääkiekkoliiton) Continental Cupia, ja sehän tarkoittaa että herra C:tä ei ole juuri kotona näkynyt. Ja kun pappa ei ole kotona niin silloin mamma tietenkin hoitaa koko show'n. Ja kun on neljä pientä lasta niin se ei ole aina ihan helppoa. Se on rankkaa. Tänään toki olin itsekkin yhdessä pelissä hommissa, ja tytöt sen aikaa hoidossa Iian kummitädillä. Kiitos H:lle siitä. ♥
Joskus sitä miettii, että onko mulla oikeutta valittaa siitä kun väsyttää, ja on rankkaa. Niin... Onko? Itse mä olen lapseni hankkinut. Onko mulla oikeutta pyytää joka viikko joltain apua tyttöjen hoidossa? Kuinka ne joilla ei ole tukiverkostoa omalla kotipaikkakunnalla selviää? Mulla tulee harmitus jo siitä kun joudun yhden toimitsijatehtävän perumaan kun en saa hoitajaa tytöille.
Tänään aamulla tuntui, että väsymys ja stressi ottaa yliotteen. Ei ehtinyt mukamas ennen hallille lähtöä tehdä mitään mitä piti. Joo, olis ehtinyt, mutta kun ei jaksanut. Ei vaan jaksanut! Nyt onneksi jo vähän parempi fiilis. Jospa se arki taas palautuisi urilleen kun toi turnaus on menneen talven lumia. Hope so!
Kuvia ei viitsi laittaa väsyneestä äidistä, niin laitetaan kuvia meidän rakkauden hedelmistä.
Tämän postauksen kirjoitti äiti, joka on väsynyt ja jolla on niska kipeä. Tämä äiti ei syyllistä äitejä joiden lapset ovat hoidossa kerran viikossa isovanhemmilla, ei ole myöskään kateellinen niille äideille. Tämän kirjoittanut äiti arvostaa yksinhuoltajia, jotka pyörittää yksin taloutta. Tämän kirjoittanut äiti myös kiittää kaikkia jotka auttaa omaa arkeaan. Tämän kirjoittanut äiti rakastaa sekä miestään että lapsiaan väsymyksestä huolimatta. ♥ Kiitos kun olette olemassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti