Taas yksi arkinen päivä loppupuolellaan. Paljon on ehditty, ja silti ei olla tehty mitään erityistä.
Tiistaisiaamuisin meidän matka käy aina Sepänkylään seurakunnan perhekahvilaan. Siellä saa lapset leikkiä, ja mammat kahvitella. On ihanaa kun paikalla on paljon äitejä, jotka ovat samassa elämäntilanteessa. Kahvila on siis tarkoitettu äitiyslomalla tai hoitovapaalla oleville ja heidän lapsilleen.
Vuosien varrella olen saanut näistä srk:n kerhoista lukuisia ystäviä.
Kun palattiin kotiin laitoin ruuat pimuille ja kirjotin messengerissä H:lle, Iian kummitädille, että tulee kahville. Ja kumpparihan tuli.
H sitten harjoitteli Lillin kanssa konttausta. Toistaiseksi hommasta ei tullut mitään, mutta tulipahan harjoiteltua. Ja ihan omin avuin istumistakin treenattiin.
Illan lähestyessä tytöt innostui poseeraamaan kameralle. Niinpä nappasin mun omista prinsessoista kuvia. <3
Kuvaussession jälkeen, kun tytöt uppoutuivat leikkeihinsä, mulla oli hetki aikaa tutustua (taas) turvaistuinten ihmeelliseen maailmaan. Olen muutaman kuukauden pyöritellyt ajatuksissani erilaisia istuimia. Meillä on tarve ostaa kahdelle pienimmälle uudet istuimet ja tämä istuin (Cybex Isis-Fix) on viemässä vertailussa voiton.
Onko teillä joku tapa, jonka toistatte joka viikko, tai kuukausi, tai päivä...? Onko jostakin harrastuksesta tai muusta säännöllisestä toiminnasta tullut teille todella tärkeää; sellaista josta ei halua jäädä paitsi kuin äärimmäisessä tilanteessa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti